Toisaalta (tämäkin olisi mahdollista):
“Vuonna 2024 Tampereen kaupunki antoi taiteilijoiden ja muiden paikallisten kulttuuritoimijoiden käyttöön tyhjilleen jääneen toimistorakennuksen Tampereen Ratinassa.”
“Taideteoksia rönsyävät tilat houkuttelivat Korjaustaidetaloon sadoittain uteliaita kaupunkilaisia ja muita vierailijoita. Vanhasta toimistotalosta ympäristöineen alkoi muotoutua tärkeä kiinnekohta etelään kasvavan uuden asuinalueen ja Ratinan alueen välille.
Monipuolinen kulttuuritoiminta osoitti, että toimistoelämänsä jälkeen rakennuksella oli edessään vielä monia vuosia mitä erilaisimpien toimintojen kotipaikkana.”

Yhteisöllisen teoksen toteuttamiseen osallistui tamperelaisia taiteilijoita, sekä arkkitehti- ja taideopiskelijoita.
Korjaustaidetalo 2084 toteutettiin kesällä 2024 Muutos.art -purkutaidetalossa.
Kollektiivisesti kierrätysmateriaaleista toteutettu paikkasidonnainen installaatio avasi kurkistusluukkuja purku-uhan alla olevan rakennuksen vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin.
Teoskokonaisuuden tarkoituksena oli nostaa esille pohdintoja rakennusten sisältämistä merkityksistä ja ajallisista kerrostumista, ja niiden potentiaalista muokkautua uudenlaisiin käyttötarkoituksiin alkuperäisen käyttötarpeen väistyttyä.
Kurkistusluukut toteutettiin pienoismallikokoisina dioraamoina, joiden valmistuksessa hyödynnettiin kierrätysmateriaaleja. Näissä kurkistusluukuissa teoksen osallistujat visioivat rakennuksen tulevaisuutta tiloineen, käyttäjineen ja toimintoineen vuonna 2084 vaihtoehtoisessa tulevaisuudessa, jossa väliaikainen taidetoiminta on johtanut rakennuksen korjaamiseen ja uuteen elämään.

Tulevaisuusperintöverstas on metodi, jossa yhteistuotetaan tulevaisuusperintöä ihmisten ja yhteisön käyttöön ammentamalla ymmärrystä kohteen historiasta ja kuvittelemalla tulevaisuutta. Se on uusien ajatusten ja merkityksellistettyjen, uudenlaisten ja aiempaa kestävämpien toimintatapojen kehittämistä ja jakamista osallisten kesken.
Lähestymistapaa täydensivät erilaiset inspiroivat asiantuntijaluennot: alustuksen pitivät hankalaa rakennusperintöä tutkiva arkkitehti Iida Kalakoski, kaavoittajan näkökulmaa valottanut arkkitehti Altti Moisala sekä roskataiteilijat Milla ja Petri Neuvonen eli BCEnsemble. Lisäksi vierailimme ryhmän kanssa Pyynikin aikamatkoilla tutustumassa taiteen mahdollisuuksiin kaupunkiympäristön kehittämisessä.
Teoksen toteuttaminen käynnistyi työpajajaksolla purkutaidetalon tiloissa. Työpajassa rakennuksen merkitystä paikassaan pohjustettiin tulevaisuusperintöverstaan keinoin.
Kurkistusluukut toteutettiin pienoismallikokoisina dioraamoina, joiden valmistuksessa hyödynnettiin kierrätysmateriaaleja. Näissä kurkistusluukuissa teoksen osallistujat visioivat rakennuksen tulevaisuutta tiloineen, käyttäjineen ja toimintoineen vuonna 2084 vaihtoehtoisessa tulevaisuudessa, jossa väliaikainen taidetoiminta on johtanut rakennuksen korjaamiseen ja uuteen elämään.

Kimmo Hokkanen koosti tulevaisuusperintöverstaassa sanoitetuista tulevaisuuksista, asiantuntijaluennoista ja tulevaisuuden kuvitelluista tilaäänistä äänimaiseman, joka sitoi installaation yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.